Eilen sitte rohkasin isseni ja mennä hoipuin kohti mökkitienhaaraa. Sitä se oli, ko lonkka huuteli, että jarruta välillä.Sukset oli olokapäällä. Kinnasin sitte sukset jalakhoin ja sithekki sain kiinni. Mennä köpöstelin sitte sielä melekhet umpihangesa.Kyllä oliki lunta tullu sitte viime käynnin. Kaivoin  kotaa eshin lumesta, eli oven kohalta. Lapio oli tietenki sielä sisällä.No, enste kuitenki piti tulet tehä. Sitte tiputtelin lumet pois siittä katolta, ettei tuu sitä paksua jääkantta siihen, ko välillä lämmitelhän ja sitte on kylymänä.Sen jälistä kärvensin pari makkaraa.Sittepä piti raahata tikhat sinne mökin pääthyn, ja hinata issensä katolle.Olipahan vain palion lunta. Pitkästi yli poloven, ko viime pääsin sitte katolle.Olipa kova homma. En oo ikään nuin kauan sitä kattua putsannu.

Nuo ite kyhätyt yhenlaiset tikhatki kärsi, ko piti niitä käyttää apuna, että pääsi talon pääthyn, ko ei jalakain pituus riittänny hangesa.

Joku jo epäili, että naapurimaan oppositiojohtaja on tuosa sisällä.

Oven päällä oleva suoja on tuosa hyvin paikoilhan....Mutta..

Oli sielä jonku verran lunta , ja kovaa.

Täsä kuvasa  se on jo nyriähtänny!! Kuka se sillä aikaa, ko täsä kuvasin kerkes "pahoinpirellä"?

Semmosta. Tänä päivänä käppäilin taas toiselle puolen kylää. Ois tietenki voinnu orotella, että posti tulee, ko sielä oli se kierthon menevä lehti.Ei oikhen ny huvita palion käveleskellä. Eipä täsä ny muuta näin äkkiä.