Sepä pukkas sitte lauantaipäivän. Ei auta mikhään.Herätys oli aika myöhään ja sitte aamutoimia ja sen semmosta. Eukko oli josaki välisä ottannu pyörän ja lähtenny polokehan.Sittepäs minäki virittelin isseni matkakunthon. Tuola eukko jo sitte polieskeli vasthan ja oli käynny ties misä. Ainaki laavulla.Olis menny muuhallekki, muttei ollu seuraa.     On sielä mökkipaikalla joku ainaki joskus ollu ihan tulilla.

15.9.18.1.jpg

Tais olla sillon, ko sitä puutouhua tein.

15.9.18.jpg

Tämä on taas ennen tämän päivän mökillä käyntiä.Kyllä se vain tuo kuulee, ko kamera nappaa kuvan.Oli taas käynny tarkistamasa, että onko mitään apetta maisemhin ilimestynny. Ei vain ny sattunnu olehan semmosta mitä olis föliihyn ottannu.Saat ny tyytyä vain niihin pienhin nelijalakashin.

Nyt ravit ja sen semmoset on kateltu ja saunan lämpiämistä orotellesa katoin 15 minuuttia jääkiekkua. Ei vain enää sytytä, ko sillon joskus. Mahtaako olla osasyynä se niin sanottujen selostajain huutaminen olemattomisaki tilantheisa? No, saunasaki tuli oltua ihan jonku aikaa.Sitte, ko istuskelin siinä jähyttelemäsä kuulin askelheita sielä käytävällä.Olikohan se yhen ihimisen kuulema kummitus, ko sielä hääräs? Ei tainnu olla. Saunan ovesta tuleva lämmin ilima sai vain sen käytävän oven rutisehan. Ihan, ko joku ois kävelly sielä. En kyllä mitään kummajasia sielä käytävällä tavannu. Vaikka oliki pimiä ja ihimisen mielikuvitus on sillon herkimmilhän.Joku lie sanonnu joskus.

Ei mulla ny muuta.