Oli semmonen päivä, ettei hiihtelyt pahemmin kiinnostannu.Ei huvittannu katella. Lähin sitte käymhän mökillä kassohan onko linttakoipia ollu liikhellä. Oli tietä raavittu sen verran, että oli aika surkiaa mennä potkurilla. Olihan tuosa kartanolla jo aikasemmin käynny yks bambi kasselemasa, että oisko mitään syömistä. Oli se nuita heinän korsia kaivannu eshin.

Sitte tulinki jo sinne mökin tien päähän ja sielä oli linttakoipipaimen ajellu kelekkansa kans portin pielestä tielle. Sen verran käytin sitä jäläkiä hyväks, että vanhalle tielle asti menin potkurilla ja vasta sielä vetasin lumikengät jalakhoin.

Alakumatka oli raskasta. Mitä lähemmäks mökkiä pääsin, ni puut oli suojannu jonku verran sitä aikasempaa jäläkiä, että näki mistä kohasta on hyvä mennä vanhaa pohojaa pitkin.Sitte perillä tulta kamiinhan ja lumentyönnin ja lapio eshin.

Ihan, ko komppania "iippoja" ois menny huopaset jaloisa tuosta.

Belaja smert ja holotna vielä päälle.

Joko sielä on taas nuin palion lunta katolla? Vastahan minä alakukuusta otin sen puhthaks.

Homhin vain.

Oikhen mukava keli. Vähän päälle parikymmentä pakkasta .

Käväsempä tuolaki.

Näytti alhaalta katottuna,ettei palion oo, mutta olipa vain polovhen asti sitä lunta.

Sitte alas ja enimmät pois mökin eestä ja teelle. Sielä meni vielä vähän aikaa istuskellesa. Sitte paikat lukhon ja lumikengät jalakhoin ja tietä kohti.

Ei ollu vieläkä pääsyä pysäkille, eikä sieltä pois. Näin hienua se on taas tuo hoito täälä, vaikka muuta sanothanki.

Postilootalta posti mukhan ja sisälle. Naapurista oli metsuri justhinsa lähösä viikonloppua viettähän, ko tulin kartanolle.

Eipä taaska mitään erikoista tapahtunnu. Käythin kuitenki illalla sitte saunomasa eukon kans. Molskis!

Niin joo. Olihan minä arvonnasa voittannu Porokellohupparin.Se tytteli kyseli, että mikä koko ja kumpi väri. Musta, vain pinkki. Kuski tykkää pinkistä.Hih. Kuulemma on tulosa.