Tulipa venyttyä sängyn pohojalla aika kauan. Johtuko siittä, että neliän jälistä heräsin ja siihen, ko joku hellanluukkua olevinhan kolisteli. Ei sielä ollu ketään näkyvillä, ko kävin kassomasa. No, samalla sitte nappasin pillerit naamhan ja menin uuresthan nukkuhan. Äkkiä se aika meniki sitte. Kello jo tais huirella kymmentä, ko sain isseni kinnattua poies sängystä.

Joku aika sitte tuli taivhalta lunta. Het, ko suuria "turvakoita".  Ei se kauan kestänny, mutta satopa kuitenki.

Taas on se päivä, ko ei vissin postia jaeta. Ylhensä ainaka näihin paikhoin. Saa nähä.

pitäs vissin puitaki kinnata josaki vaiheesa tänne. Näkyypähän.