Sepä se, niinkö lupasin, ni nyt sitte tulee jotaki pientä. Lähimmä aamupäivällä painahan kohti etelää. Ensiks Muoniihon, josa tankathin. Sitte vielä etelämmäks. Elikkä melekhet Äkäsjokisuulle. Ei ihan. Sitä pienempää tietä Hannukaisen kautta Äkäslompolhon. Sielä Mailan putiikhin.

Oli sielä kyllä muitaki asiakhaita.

Kartanolla autoja enemmän, ko ihimisä.Tietysti sielä oli yks tuttu kauppias liikkuvan kalakaupan kans.

Kuulemma vähän lunta tunturisa. Josaki ei ollu latuja tehty ollenkaan lumen vähyyren takia,  ja matka jatku sitte kuvisaki.

Aika kapia oli tie ja semmosia ohituspaikkoja sielä sun täälä.

Valleja oli kovasti yritetty kaataa. Ihan henkilöautoillaki, koskapas semmosia tieltä suistumisjäläkiä oli kans.

Jaaha. Eteläisin tämän päivä käynti paikka on kohta eesä.Elikkä ny sillä oikhen kapialla tiellä.

Muutama kymmenen kilometriä vielä.

Eikä vieläkä olla sielä.

Aurinko sielä antaa loistetta kulukijoille.

Perillä olhan kohta yhtä pientä tietä Aakenuksen toista puolta Kittilhän. Sinne isommalle tielle vähän ennen Kittilää (2km.) Sielä sitte ensiks kaffille ja teelle ja mitä muuta olika tariolla. Sitte kauphan ja sieltä vähän silimänilua anopille. Eukko löysi ja minä sain valita. Sitte kävimmä kirpparilla, muttei sitä ollu mitä haethin, tai ne pari romua oli mitä oli.

Nokka kohti näitä maisemia. Täälä oliki sitte ensiks käynti anopilla ja jonku aikaa sielä. Sitte tänne ja puita piti hakia liiteristä. Sitte tienvarresa kolan kans, ko Kotavuopion aura oli liikhellä ja ajeli monta reissua täsä erestakasin täsä kylällä. Ei sentäs ollu ny isua vallia tehenny tuohon liittymhän. Sitte vielä kasselin mitä kuvatuksia oli riistakamera saannu otettua. Oli niitä pitkästi yli 200, mutta muutama vain otin näytille.

Lentäviä luupäitä. Semmosta touhua.