Siinä se meni tämäki päivä.Jotensaki aika rauhallisesti. Iltapäivällä sitte nakkasin kampetta niskhan ja lähin töyttäähän.

Jonku ajan päästä huomasin olevani tuola yhellä kartanolla. Soitin ovikellua ja heti kuulu, ko koira ilimotti, että vahisa olhan.Orottelin sen verran, että alako kuulua naisääntä ja sitte menin sisälle. Lapinkoira sielä orotti juluman näkösenä.

Yritti  sitte vähän kokeilla, että saisko kiinni sormikhasta.Mulle ilimesty sitte käthen semmonen koiran joku pieni namupala ( H. livautti sen), ja sehän innostu sitte heti. Kohta sitä olthinki niin kaveria ,että. Piti sitte rapsutella ihan oikhen jonku verran. Mikäs siinä.

Tuli sielä istuskeltua vähän aikaa ja talon emäntäki oli ihan pystökoolla välillä.

No, sittepä aikaa oliki menny sen verran, että lähin töyttäilehän tänne, ennenkö alakaa rikokset ratkiahan taas töllösä.

Tälläki reissulla tuli kuvailtua.

Norskien porokulietus tuli Hetastapäin ja meni Kilipistä kohti.

Näitä kalakuskeja on joka lähthön.

Niinkö tämä "Iso-G".

Joka auto melekhet oli kalakulietus.Tais pari olla muuta.

Tämä meni kohti pohojosta.

Niinkö tämäki.

Tämä käytettyin leipäin makasiini taas meinaa hukkua lumhen.

Hups! Ei ollukka lumikenkiä föliysä. Ei ollu asiaa tuonne.

"Munapuu".

Jaaha. Lisää vain.

Kyllä sielä Jäämeren rannalla on tilaa vielä.

Pulumunen oli tullu kylhän.

Vielä yks.

Tästä tuli ihan kaveri, ko vähän tutustuthin.Mukavan pörrönen lapinkoira.

Semmosta touhua.