Aamulla herätyksen jälistä kävin aukasemasa itelle polokua tien varthen. Yks isäntä oli jo lähösä kentälle töihin. Nyt ei tullu, ko yks kone ja sitte meinas, että kaks päivää olis vapaata.

Ihimettelin tuosa mitä maalimalla tapahtuu ja sitte aloin tekehän murhia ja kuuntelehan kantria.Viiminen jakso oli menosa, ni alako kello hälyttää, että Tuomileheron kännykkä haluaa soitella. Tuli sitte vastattua ja eikö sielä kylänvanhin sanonnu, että miten jalaka kulukis tänä päivänä, että jaksaako tänne asti? Sanoin sitte, että eiköhän sitä sen verran jaksa.

Sain sitte rosvot kiinni ja eikö menoks.Sillalle asti menin pyörätietä ja sitte luovutin.Menin suosiolla isolle tielle ja saapastelin sitä loppumatkan. Ei oltu aurattu taaska.

Sielä oli ihan kuulkaa ruokaa pöyrän täyreltä ja sillaa.Minä sitte ihimettelin, että misäs yks syöjä on? On kuulemma ylhäällä nukkumasa.Ei kuulemma ollu vielä ruoka-aika.

No, paikalla olhet sitte söi ja joi kahavit päälle.

Sitte vielä taas vanhoja asioita muistelthin.Minä en ihan niin vanhoja.Äkkiäpäs tuo aika meniki. Piti sitte lähtiä taas tänne. Pitää vielä laittaa ihan tulet ja huushollia lämmittää.Otin sitte muutaman kuvan matkalla. Ja sitä ennen vakoilin pukkia.

Yllätys , yllätys!

Palon kone oliki taas kunnosa.Menny tuosa tännepäin.

Tuli sitte Hännisen kohalla vasthan ja jatko matkaa.

Ny kelepaa kävellä.

Kasselin sitte ulukona, että miltä minun iso kuusi näyttää.No tuolta. Jouluja vain.